Kas heippa taas pitkästä aikaa! smiley Ompas taas pitkän aikaa kun tänne viimeksi kirjoitin.
Tänään minua kutsuukin yövuoro jälleen. (oikeastaanhan se on pieni ihme jollen ole viikonloppuisin yötöissä)
Saas nähdä vaikuttavatko nuo pyhäinpäivän juhlijat paljonkin vuoroon.

Eipä tässä ole tullut tehtyäkään mitään sellaista jonka voisin jakaa teidän kanssanne. Lähinnä nukkunut ja ollut töissä vuorotellen.
Lähinnä olen tullut mietiskelleeksi enemmän kuin normaalisti,siis lähinnä syntyjä syviä ja elämää ylipäätään. Nukutuksi en ole meinaan saanut kunnolla, joka tosin johtunee stressistä ja kaikenmoisista pikku ongelmista jokapäiväisessä elämässäni.



Ajattelin lisätä tänne erään minun ottamani kuvankin piristykseksi.^^ smiley

Noh, mitäs syntyjkä syviä olen miettinyt.
Töissä käyneen pienen takapakin takia tulin ajatelleeksi ohimennen omaa jaksamistani, sillä tein aika paljon töitä tämän ylennyksen eteen.
Oli mielettömiä määriä työtunteja, stressiä, fyysisiä ja henkisiä vaikeuksia, sekä erittäin kova näyttämisen halu. Vihdoin kun minut ylennettiin, niin olin aivan onneissani., vaikkakin erittäin väsynyt
Sitten selkäni prakasi töissä, jouduin hieman pidemmälle sairaslomalle ja lääkekuurille siinä samassa. No, sain huomata että tämä pidempi lääkekuuri sitten verotti vatsaani, ja jouduin mahahaava epäilyistä käymään lääkärissä. Mahahaavaa minulla ei ollut, mutta vatsani oli huomattavan ärtynyt. Tästä tulikin töissä puhuttua sinne palattuani. Sainhan minä lääkkeet jotka auttoivat, ja vaaraa ei enään pitäisi olla. Minulle ei kuitenkaan haluttu aiheuttaa lisää stressiä esimies asemalla, ettei mahahaava puhkeaisi. Joten minut alennettiin takaisin kouluttajaksi. Töissähän sinut yöennettäessä sinulla on myös kyseiseen työtehtävään koeaika,joka minun kohdallani oli vielä kesken.

Tämän tapahduttua petyin tietenkin suuresti, olinhan minä tehnyt todella paljon töitä ylennyksen eteen.
Rupesin siis miettimään, että mitä tein väärin. Kunnes tajusin, etten minä voinut asialle mitään.
Juttelin töissä kuitenkin erään työkaverini kanssa omasta fyysisestä, ja varsinkin henkisestä jaksamisestani. Kyseinen työkaveri kehotti minua olemaan pomollemme, ja ennenkaikkea itselleni rehellinen jaksamisestani. En tulisi rehellisyydelläni saamaan esimies asemaani takaisin, mutta se helpottaisi omaa oloani. En ole pomoni kanssa asiasta sen koommin keskustellut, olen maininnut ohimennen vain olevani todella väsynyt.
Mutta jos olen ihan rehellinen varsinkin itselleni, niin tämä väsymys ei ole kuin hyvin pieniltä osin fyysistä, suurimmaksi osaksi väsymykseni on henkisellä puolella.
Välillä minusta vain tuntuu,etten jaksaisi enään mitään. Eräänä päivän tiskivuorikin tuntui kotona suurelta henkiseltä ja fyysiseltä ponnistukselta, enkä vain pystynyt siihen, vaan rehellisesti ottaen itkin väsymystäni kunnes tuo avomieheni tuli sanomaan, ettei minun tarvitse tiskejä välttämättä hoitaa juuri sillä hetkellä, vaan sitten kun jaksan. Se helpotti.
Avomieheni on muutenkin ollut asian suhteen erittäin ymmärtäväinen, ja tukenut aika paljonkin.smiley Hän ei sano minulle enään, että minun 'pitäisi' siivota, vaan että 'voisin jos jaksan'. Nykyään kun tunnen olevani vain niin väsynyt. Ja varsinkin kun olen työkaverini ansiosta alkanut oikeastaan ajattelemaan itseänikin välillä. Normnaalisti töissä apua/tuuraajaa tarvittaessa minä olen melkein juossut töihin auttamaan/tuuraamaan vapaapäivää tarvitsevaa, mutta nyt olen ilmoittanut kaikille, etten voi oman itseni takia tehdä näitä. Se tuntuu tietyllä tapaa pahalta sanoa näin työkavereille, koska tykkään auttaa heitä. Mutta hei, täytyy sitä välillä vähän höllätä ja ajatella itseään?

Muistakaa ihmiset olla rehellisiä itserllenne omasta jaksamisestanne!

Onhan tässä sentään hyviäkin uutisia, ettei ihan masentavaksi mene homma. Juuri hetki sitten 18vuotias pikkuveljeni meni kysymään tyttöystävältään viettäessäänb romanttista viikonloppua hotellissa, että menisivätkö he kihloihin, ja kyseinen tyttö vastasi myöntävästi.smiley Onnea siis pikkuveljenlleni ja tämän tyttöystävälle kihlauksesta!! smiley


"We Fight, Because We Believe!"